Moikka!
Olen Salla, oululainen valokuvaaja, jonka sydän sykkii kaikelle kuvaukseen liittyvälle.
Valokuvausta olen harrastanut jo vuosia, mutta suurimmaksi osaksi vain omaksi ilokseni. Vuonna 2025 päätin niin sanotusti ottaa rakkaan harrastuksen vähän vakavammin, ja katsoa mihin tie vie. Aineenopettajan ura kulkee luonnollisesti edellä, mutta on ollut ihanaa löytää itselle jotain sellaista omaa uutta, johon paneutua ja josta innostua.
Suurin osa mun vapaa-ajasta kuluu perheen parissa, johon kuuluu puolison lisäksi viisivuotias poika ja kolmivuotias tyttö. Joten vilinää ja volyymia löytyy. Oman ajan kulutan kuntosalilla musiikkia täysillä kuunnellen tai kotona sohvan nurkassa hiljaa kirjaa lukien. Tai koneen ääressä kuvia muokaten.
Jos haluat olla osana mun valokuvausmatkaa ja antaa mulle mahdollisuuden kuvata sulle tärkeitä ihmisiä tai hetkiä - ihanaa, olen otettu!
Valokuvausta on tullut harrastettua jo pitkään, enemmän tai vähemmän ajatuksen kanssa. Mä oon se klassinen tapaus: aloitin reissukuvista, jatkoin nuoruuden asukuvilla, kuvasin omia lapsia, opettelin filmikuvausta - ja sitten tajusin, että miksen tekisi tätä vähän vakavammin, kuin vain pelkkänä harrastuksena.
Tiedä sitten, tuliko mulle ikäkriisi vai identitettiikriisi, mutta toisen kerran vanhempainvapaalta töihin palatessa kaipasin jotain lisää omaan vapaa-aikaani. Jotain omaa. Valokuvaus on ollut aina mulle se juttu, mistä oon innostunut (vaikken kaikkea todellakaan ole osannut) ja mistä oon saanut niitä kicksejä. Oma perhe ja ystävät lapsineen sai aikoinaan monet kuvat, että pääsin harjoittelemaan ja toteuttamaan kaikkia mun kuvausideoita!
Yksi valokuvauskurssi johti toiseen, sitten kolmanteen... ja loppua ei näy.
Työskentelen lasten parissa omassa päivätyössäni, ja koska oma perhe-elämä ON niitä lapsia, niin ihan myös senkin takia lapsi- ja perhekuvaukset on mulle se luontaisin valokuvauskohde. Osaan ottaa lapset huomioon ja saan heidät tuntemaan olonsa mukavaksi kameran edessä. Lapsikuvauksissa ajatuksena onkin, että hassutellaan, leikitään ja ihmetellään miljöökuvauksissa luontoa yhdessä - ja samalla otetaan ihania kuvia muistoksi.
Mutta olipa kyseessä sitten perhekuvaus tai juhlien ikuistaminen, mä nautin siitä, kuinka kuvilla voin tehdä joko ihan tavallisesta tai sitten erityisestä hetkestä tallenteen: joko yksityiskohtia täynnä olevan kuvan, tai minimalistisen version.
Unelmana mulla olisi kuvata herkkiä rakkauskuvia merenrannalla ilta-auringossa, nauravia taaperon kasvoja vanhemman sylissä, upeita miljöömuotokuvia hääpäivänä ja vastasyntyneen vauvan pehmyttä ihoa. Vähän kaikkea siis!
Salaisena romantikkona mun ikuinen heikkous on hääkuvaus, jota toivon tekeväni paljon lisää tulevina vuosina. Pelkät potrettikuvat tai kokopäivän dokumentaarinen kuvaus - count me in!
Niinkuin oma viisivuotiaani sanoisi: "Otetaanko kuvia?"